Nosto

Helppoa kuin hevosille heinän vienti – johtajuushaasteet kompleksisessa organisaatioarjessa

Työyhteisö ja hevoslauma ovat kompleksisia ja dynaamisia kokonaisuuksia. Kompleksisuus haastaa johtajan ymmärrystä johtamisesta ja johtajan roolista: kaikkea on mahdotonta ennakoida, hallita tai osata, mutta johtajuuden tarve on silti edelleen olemassa.

Ennen kuin voi johtaa muita, on ymmärrettävä itseään

Jokainen johtaja kohtaa työssään tilanteita, jolloin tuntee epävarmuutta ja toivottomuutta johtajuushaasteiden edessä. Esimerkkinä johtajuushaasteista voi toimia vaikkapa uuteen työyhteisöön tuleva, vasta rekrytoidun johtajan tilanne. Uusi johtaja hakee vielä rooliaan ja paikkaansa työyhteisössä, organisaation strategian ohjatessa kohti tavoitteellista toimintaa. Pahimmillaan työyhteisössä voi olla vallalla huono työilmapiiri: tieto ei kulje, työyhteisön jäsenet kiusaavat kollegoitaan ja esimiehiään, pieniltäkin tuntuvat asiat laukaisevat ihmisissä voimakkaita tunne- ja käyttäytymisreaktioita ja johtajien vaihtuvuus on suurta. Tästä huolimatta tavoitteita kohti tulisi pyrkiä. Johtaja on henkilökohtaisen valintatilanteen edessä – luovuttaako vai yrittääkö hän saada tilanteen hallintaansa?

Kompleksisuuden huomioiminen organisaatioiden arjessa vaatii Harri Raision mukaan johtajilta luottamusta sekä kykyä muuttaa totuttuja toimintatapoja. Kyky muuttaa totuttuja toimintatapoja puolestaan haastaa johtajan itsensä johtamisen ja itsereflektiokyvyn. Jotta organisaatio – tavoitteellisesti yhdessä toimivien ihmisten yhteisö – voisi saavuttaa kaoottisessa ja epävarmassakin organisaatioelämässä tavoitteensa, nousee johtajan keskeiseksi osaamiseksi siis kyky pysähtyä ja pohtia oman roolinsa merkitystä työyhteisön dynaamisten vuorovaikutussuhteiden keskellä.

Hevoset johtajuushaasteiden vertauskuvina

Hevosesimerkkien avulla johtajuushaasteita voidaan konkretisoida ja yrittää ymmärtää. Hevoset ovat nopeasti toimivia ja kehollisesti ilmaisevia eläimiä, joiden kanssa toimiminen ja havainnointi tarjoavat mahdollisuuksia johtajille pohtia omaa rooliaan ja työyhteisönsä arjen kompleksisia vuorovaikutussuhteita.

Ihmisen kehollinen ilmaisu on hektisessä organisaatioarjessa usein tietoisen tarkastelun ulkopuolelle jäävää, mutta silti, yhtä kaikki, merkittävä ja yhteisön toimintaan vaikuttava viestinnän muoto. Vaikka johtaja ei hevosten kanssa konkreettisesti toimisikaan, voidaan hevosaiheisia metaforia käyttää, esimerkinomaisesti, pohdittaessa johtamisessa vastaan tulevia haasteita.

Olemme tarkastelleet hevosavusteista esihenkilövalmennusta Kokemuksen tutkimus VI –teoksen artikkelissamme ”Kehollisesta kokemisesta kohti sanallistettuja kokemuksia: hevoset reflektoinnin mahdollistajina”. Keskeisessä osassa tekstiämme on huomio siitä, että johtaminen ja työyhteisön toiminta ovat tarkasteltavissa hevosten avulla. Teemasta on kirjoitettu aiemmin myös Vaikuttaja-blogin tekstissä kokemuksen tutkimuksen näkökulmasta.

Läsnäolon ja oman tilan rajaamisen merkitys kaaoksen partaalla

Alun johtajuushaastetta koskevaa esimerkkiä voidaan tarkastella vaikkapa seuraavasti: ihminen saa tehtäväkseen kävellä keskelle hevoslaumaa kuljettaakseen ruokaa pihaton takaosassa sijaitsevalle ruokintapaikalle. Hevosista uteliaimmat ja rohkeimmat tulevat luokse, näpläävät ihmisen vaatteita ja näykkivät kokeillakseen millainen ihminen on ja olisiko taskussa jotain syötävää.

Osa laumasta ei voisi olla vähempää kiinnostunut ihmisestä, vaan jatkaa omia touhujaan kauempana. Ihmisen huutaessa ”minä ruokin teidät nyt”, hevoset eivät reagoikaan halutulla tavalla. Kaiken lisäksi ohi ajava auto tai vaikkapa puusta hyppäävä orava voivat aiheuttaa yllättävän voimakkaan reaktion laumassa. Ruuan vieminen muodostuu ylivoimaiseksi tehtäväksi, sillä hevoset haluavat kaikki syödä kuormasta heinää. Ne nahistelevat keskenään, näykkivät ja potkivat. Ihminen on hätää kärsimässä hevosten toimiessa hänen ympärillään hallitsemattomalta tuntuvalla tavalla.

Selviytyäkseen kompleksisissa tilanteissa sekä hevosten että työyhteisön kanssa ihmisen on oltava läsnä ja kommunikoitava oma tilansa. Oma tila on kehollisesti viestitty, näkymätön suoja-aita ihmisen ympärillä – tilaan ei tulla ilman sen haltijan lupaa. Johtajan ja työyhteisön jäsenen oma tila on psykologinen ja sen ylittämisestä ilman lupaa seuraa viestintä, josta toinen ymmärtää menneensä liian pitkälle.

Läsnäolo ja kommunikointi, sekä hevosten että ihmisten kanssa, ovat ensisijaisesti kehollista toimintaa: kehon asennoilla, eleillä ja liikkeellä, katseella ja kuuntelemalla ihminen väistämättä viestii. Tämän oman olemisen tunnistaminen on tärkeää. Puheen avulla tuotettu viestintä ja ymmärrys ovat toissijaisia – ne seuraavat kehollista kommunikointia.

Vastaavasti johtajalla on kaoottiselta tuntuvan työyhteisön edessä käsissään tilanne, jossa hänen toisaalta olisi kirkastettava yhteiset tavoitteet ja toisaalta tarkasteltava omaa rooliaan ja käyttäytymistään osana työyhteisön kompleksista vuorovaikutusdynamiikkaa. Roolin kirkastaminen ja oman tilan rajaaminen eivät ole itsestään selvyyksiä, saati tapahdu automaattisesti. Johtaja joutuu pysähtymään ja sisäistämään oman olemisensa osana työyhteisöään.

Kaaoksen partaalta tavoitteita kohti

Hevoslaumassa läsnä oleva, oman olemisensa vaikutuksen laumaan tunnistava ja kehollisesti viestivä ihminen saa nyt toteuttaa tavoitteensa. Hän vie heinät laitumen takaosan ruokintapaikalle, jonne hevoset kerääntyvät syömään. Enää ihmisen kuormasta ei syödä, häntä ei näykitä, eikä kavereita potkita. Kuitenkin aina on olemassa mahdollisuus, että heinäkärry kaatuu, joku hevosista viedään pois laumasta tai räksyttävä koira juoksee hevosten jalkoihin: kompleksisessa maailmassa ennakoimattomia ja yllättäviä tilanteita sattuu ja niihin on oltava varautunut. Usein tähän riittää tietoisuus ja sisäinen varmuus, luottamus, eteen yllättävästi ilmaantuvienkin asioidenkin selättämisestä.

Seuraavalla kerralla hevosten ruokinnassa tavoitteena on saada hevoset toimimaan yhteistyössä ihmisen kanssa. Samoin johtajan on saatava työyhteisö toimimaan organisaation tavoitteiden suuntaisesti. Molemmat toimet vaativat yhteisen päämäärän selkeyttämistä, runsaasti vuorovaikutusta, itseohjautuvuutta sekä itsereflektiokykyä. Palkinto tulee, kun heinät saadaan yhteistyössä paikoilleen ja ruokailun hetki koittaa.

 

Lue lisää:

Hyvät, pahat ja välttämättömät konfliktit
Johtamisessa luottamus nousee valtaa tärkeämmäksi


Paula Rossi

Paula Rossi (HM, erityisesti johtamisen psykologia) työskentelee Tampereen yliopiston Johtamisen ja talouden tiedekunnassa väitöskirjatutkijana ja hallintotieteen yliopisto-opettajana. Rossin tutkimuksissa keskiöön nousevat muassa johtaminen ja johtajuus kompleksisuustieteiden sekä psykologisten näkökulmien avulla tarkasteltuna, kehollisuus ja vuorovaikutus organisaatioissa, organisaatiotarinankerronta, sekä kokemuksen tutkimus.

Päivi Lundvall

Päivi Lundvall (FT, HM) toimii Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajana. Päivi on tutkinut aiemmin käyttäytymisekologiaa ja nykyisin hän on kiinnostunut kompleksisuusajattelun hyödyntämisestä johtamisessa ja johtajuuden haasteiden konkretisoimisesta metaforien avulla.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *