Nosto

Yhdessä digihiiltä puhaltamaan

Viime vuosina digitalisaatio ja sen edistäminen ovat olleet julkisuuden kestopuheenaiheita. Digitalisaatio on nähty eräänlaisena viisastenkivenä ja ratkaisuna erityisesti julkisen sektorin tuottavuusongelmiin, joten siihen on ladattu valtavat odotusarvot. Kuitenkin tuoreen selvityksen mukaan  digitalisaatiohankkeet ja niiden vaatimien panostusten hinta, laatu ja laajuus olleet pettymyksiä. Odotukset ovat yksinkertaisesti jääneet lunastamatta – ainakin tähän asti.

Digitalisaation kokonaisvaikutukset jäävät vähälle huomiolle

Digitalisaatiota ja sen merkitystä yhteiskunnan muuttumisessa korostetaan eräänä mahdollisuutena lisätä suomalaisen työn, yritysten ja julkisen sektorin tuottavuutta. Promovoimisesta huolimatta näkemys siitä mitä digitalisaatio itse asiassa tarkoittaa, miten se pitäisi huomioida tai miten se vaikuttaa eri asioihin vaihtelee määrittelijästä riippuen. Yksinkertaistettuna digitalisaatio on erilaisten toimintojen tukemista tietotekniikan avulla. Esimerkiksi sitä miten myynti, laskutus, logistiikka, asiakaspalvelu, johtaminen, ideointi, suunnittelu, viestintä, koulutus tai kansalaisten osallistaminen toteutetaan ja toteutuu tietotekniikan avulla.

Vanhojen toimintatapojen digitalisointi on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Digitalisointi vaikuttaa varsinaisen digitalisoitavan kohteen lisäksi organisaation muuhun tietotekniikkaan ja niissä käsiteltäviin tietoihin sekä organisaation johtamiseen, johtamisjärjestelmään, toimintatapoihin, organisaatio- ja valtarakenteisiin ja ennen kaikkea asenteisiin. Valitettavan usein nämä näkökulmat ja niiden väliset riippuvuussuhteet joko yksinkertaistetaan tai sivuutetaan kokonaan.

Tietotekniikkaan tehtävät muutokset ovat itsestäänselvä välttämättömyys toimintoja digitalisoitaessa. Tämä on periaatteessa helppoa, tietotekniikasta vastaavien henkilöiden heiniä. Kuitenkin organisaatioiden tietojärjestelmät ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa. Tällöin muutokset yhdessä järjestelmässä, sen toimintalogiikassa tai tietoteknisissä rajapinnoissa väistämättä vaikuttavat myös muihin järjestelmiin, niiden toimintaan, niissä käsiteltäviin tietoihin ja edelleen järjestelmien tukemiin prosesseihin. Tällaisten ketjutettujen vaikutusten huomioinen väistämättä vaikeuttaa ja hidastaa digitalisoimisen suunnittelua ja toteutusta. Toisaalta niiden huomioitta jättäminen aiheuttaa ongelmia, todennäköisesti rikkoen jotain toisaalla.

 Digitalisaatiohankkeissa tarvitaan johtamisen asiantuntijuutta

Toimintojen digitalisoiminen on itseasiassa kaikkea muuta kuin tekniikkaa. Ymmärrys siitä miten organisaatio toimii, miksi se toimii tietyllä tavalla tai miten se tulee tulevaisuudessa toimimaan ei ole teknistä kehitystä. Kuitenkin valitettavan usein digitalisaatiohankkeet jätetään tietohallinnon ja –tekniikasta vastaavien huomaan. Usein heiltä puuttuu sekä osaaminen että syvällinen ymmärrys yhteiskunnallis-organisatioris-strategisista ilmiöistä ja niiden erilaisista yksityiskohdista. Tämä puute puolestaan johtaa helposti siihen, että digitalisaatiohanke supistuu pieneksi piperrykseksi ja yhden toiminnon sähköistämiseksi tai heikkolaatuiseksi toimijoita tukemattomaksi ratkaisuksi. Pahimmassa tapauksessa hanke tuomitaan epäonnistuneeksi ja digitalisaatio turhaksi hömpötykseksi.

Digitalisaatio edellyttää siis teknisten asiantuntijoiden ja johtamisen ja erilaisista toiminnoista vastaavien tahojen yhteistyötä. Digitalisaatiohanketta ei pidä jättää vain yhden osapuolen huomaan. Hankkeen omistajuuden ja vastuiden tulee olla selkeästi eksplisiittisesti määritelty yhdelle taholle: prosesseista ja toiminnoista, ei tekniikasta, vastaavalle henkilölle. Yhteistyötarve kumpuaa jo henkilöiden erilaisista koulutustaustoista. Sekä ttietotekninen koulutus että johtamiskoulutus ovat perinteisesti keskittyneet omiin vahvuusalueisiinsa: tietotekniikkaan ja johtamisoppeihin . Tämä keskittyminen ei kuitenkaan vastaa nykyisiin digitalisaation tarpeisiin, sillä, kuten todettua, tekniikka ei ymmärrä organisaatioiden toimintaa ja rajoitteita eivätkä johtajat tietotekniikan mahdollisuuksia ja kehittämisen rajoitteita.

Digitalisaatio ei siis ole ”yhden miehen tai naisen show”. Se edellyttää eri toimijoiden välistä yhteistyötä, ymmärrystä ja yhteen hiileen puhaltamista. Tämän ymmärryksen ja yhteishengen rakentaminen tulee aloittaa jo tulevien asiantuntijoiden ja johtajien koulutuksessa. Uusi yliopistomme tarjoaa siihen oivan pohjan.

Lue lisää:

Me kaikki johdamme tietoa
Hybridiuhkia ja sietokykyisyyttä


Samuli Pekkola

Samuli Pekkola, FT, on tietojohtamisen, erityisesti organisaatioiden tietojärjestelmien, professori Tampereen yliopistossa johtamisen ja talouden tiedekunnassa. Hänen tutkimuksensa keskittyy tietotekniikan mahdollistamaan transformaation ja transformaation tukemiseen. Tutkimuksen keskeisenä näkökulmana on operatiivisen toiminnan tukeminen, erityisesti tietojärjestelmien käyttäjien toiminnan tukeminen, tietojärjestelmien hankinta, ja kokonaisarkkitehtuurin käyttöönotto.


1 thought on “Yhdessä digihiiltä puhaltamaan

  1. Hyvä kirjoitus, Samuli, ja kuten olemme vitsailleet, digitalisaatiosta tulee helposti pilipalisaatio. Hype menee ja tulee, vain toimivat ratkaisut elävät ja se edellyttää, paitsi tietotekniikan ja bisneksen ymmärtämistä, myös kykyä organisaatiomuutokseen. Lisää kirjasta Ketterä digitalisaatio, joka sekin on nimenä tuplahype 🙂
    Ruohonen, M., Mäkipää, M. & Ingalsuo, T. (2017)
    Lataa kokonaan osoitteesta http://www.uta.fi/sis/cis/research_groups/circmi/fi/uutiset.html
    Tai e-julkaisuna http://www.e-julkaisu.fi/uta/kettera_digitalisaatio/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *